Kotivaalitentti 13.4.: Keskustelua kestävän kehityksen mukaisista ratkaisuista

Tiedoksi, että maanantaina 13.4. pidetään kotivaalitentti meillä täällä Herttoniemessä klo 19.00. Mukana umpivihreä keskustaehdokas Riku Eskelinen ja mahdollisesti toisen puolueen ehdokas, jos saadaan. Mukana on myös herttoniemeläinen energiaekspertti Janne Käpylehto, jonka kanssa voidaan keskustella vaikkapa taloyhtiön sähkönsaannin täydentämisestä aurinko- ja tuulisähköllä. Ilmoittautumiset: heikki.honkala@icloud.com. 

Avantgarde-bisnestä

Helsingin Kyläsaari näyttää aika nuhjuiselta paikalta, mutta siellä on paljon sellaista toimintaa, minkä pitäisi luonnonvarojen riittävyyden kannalta päästä aika korkealle yhteiskunnan - siis meidän - prioriteettilistalla. Kyläsaaressa kierrätetään.

Kyläsaaressa on suuri kierrätyskeskus, joka tuntuu lanseeraavan nimeä Kyläsaaren kauppa. Edellisen parina toimii Uusix-verstaat, joka työllistää kolmisensataa henkilöä, suurin osa kuntouttavissa työpaikoissa. Toimintaa leimaa voimakkaasti kestävä kehitys.

 

Destamaticin ideana ei ole vain kierrättää rakennusjätettä vaan myös myydä kierrätetystä tavarasta tehtyjä tuotteita.

Alueella on toki kaikenlaista muutakin kuin kierrätykseen liittyvää toimintaa.

Delete on minusta todella mainio nimi purkufirmalle. Kaupungilla voi nähdä Delete-nimin varustettuja hirviömäisiä koneita raastamassa purkurakennuksia alas. Näyttävät he toki muutakin tekevän, näköjään kierrätystäkin.

Pyhiinvaellus Pariisiin

Tämä kampanja "Tulevaisuuden lasten puolesta" on toistaiseksi kovin mitätön ja sellaiseksi ehkä jääkin, mutta on ilahduttavaa, että muitakin tällaisia hankkeita on. Sain tänään vinkin Fb-yhteisöstä nimeltään Pyhiinvaellus Pariisiin ja jo aikaisemmin olen kirjoittanut Myrskyvaroituksesta.

Pyhiinvaellus Pariisiin -yhteisöllä on myös blogi, jossa kerrotaan yhteisön taustasta. Idea on lähtöisin evankelisluterilaisen kirkon piiristä.

Pyhiinvaellus viittaa ilmeisesti kampanjan lanseeraukseen 7.3. lauantaina, jolloin kiinnostuneet vaeltavat Kallion kirkolta Senaatintorille. Pariisi viitannee loppuvuodesta pidettävän ilmastokokouksen paikkaan.

Toivottavasti tällaiset erilaisten huolestuneiden tahojen aloittamat aktiviteetit lisääntyvät niin paljon, että niillä on merkitystä. Toivottavasti ne kertovat siitä, että aihe aletaan ottaa vakavasti tavallisten ihmisten piirissä.

Pyhiinvelluksen yhteistösivunkaan tykkäyssaldo ei ole kummoinen. Vaikka suhtaudun hieman happamasti saamiini tykkäyspyyntöihin, toivon, että kävisitte klikkaamassa kannatuksenne Pyhiinvaelluksen yhteisösivulla. Pääset sinne tästä, jos olet Facebookissa. En panisi pahakseni, jos kävisit myös liittymässä tähän blogiin liittyvään Facebook -ryhmään. Jäseniä on toistaiseksi 38. Toivottavasti luku kasvaa merkitykselliseksi.

Tein syntiä

Tulimme eilen lentäen talvilomalle Nizzaan. Välilasku oli Münchenissa. Jo lentokentälle tuleminen rentouttaa, kun pääsee irti arjesta. Nautin lentoasemilla olemisesta. Kun tulee ajoissa eikä välilasku ole liian lyhty, on aikaa katsella ja olla ei missään. Münchenin kenttä on suuri. Lähtöporttimme oli kuin linja-autoasema, josta ei koneelle voinut siirtyäkään kuin bussilla. Ulkopuolella lasiseinän takana oli risteys, jossa lentokenttäbussit ja muu kalusto ajoivat ja odottelivat kuin missä tahansa jonkun kaupungin risteyksessä.  

Lentokoneessa istuminen on sitäkin vaivalloisempaa, kun on ahdasta. 

Münchenin tienoilla oli lunta. Näimme jatkolennolla vilauksen alpeistakin. Nizzan seudulla makasi valtavan paksu pilvikerros, jonka läpi laskeutuminen otti aikansa. Saimme maata näkyviin Cannesin kohdalla ja sieltä kone liukui meren yllä Nizzan kentälle, jonka kiitorata alkoi rannasta. 

Sää oli, mitä pilvimassasta voi päätellä. Onneksi parempaa on luvassa.

Lentää ei saisi, koska se on myrkkyä ilmastomuutokselle. Houkutus on meille liian suuri. Hinnat ovat kovin edulliset. Uudet koneet saastuttavat vanhoja vähemmän, mutta saastuttavat silti. Sitäpaitsi kysyntä ymmärtääkseni kasvaa ja syö saavutettua hyötyä. 

En tiedä, onko edes olemassa sellaista näkymää, että lentäminen voisi kehittyä kestävän kehityksen mukaiseksi. Lentämisen massiivinen rajoittaminen on äärettömän epätodennäköistä. Me olemme edunsaajia ja kärsijät eivät edes ole syntyneet vielä. 

Suomessa haluttiin rajoittaa metsän myyntiä 1800-luvun alussa, koska pelättiin raaka-aineen ehtyvän. Kun myynti sitten vapautui, kehitys menikin parempaan suuntaan. Metsiä ruvettiin hoitamaan.

Vaikea tietää, milloin voi luottaa tuleviin innovaatioihin ja milloin pitäisi rajoittaa. 

Maallikkojärki sanoo, että lentäminen pitäisi korvata nuolijunilla. Siihen suuntaan ei kuitenkaan ole kannusteita, koska investoinnit ovat valtavat ja hintakilpailukyky luultavasti heikko niin kauan kuin lentäminen on vapaata. 

Unelmoin siitä, että voisin mennä junalla Suomenlahden ali Tallinnaan ja sieltä luotijunalla vaikkapa Roomaan. Makuuvaunussa matka menisi jopa miellyttävämmin kuin lentokoneessa. Ei luultavasti toteudu minun elinaikanani. 

Kuulin hiljattain esityksen Lutherista. Hän oli sitä mieltä, että ihmisen pitää tehdä hyvää, vaikka armon varassa elääkin. 

En nyt koe tehneeni hyvää. Ristiriitaiset ovat tunteet.

Ympäristöystävällinen yritys kestää

Ympäristöä kuormittavat tahot voidaan varmaan jakaa kuluttajiin, yrityksiin ja julkiseen sektoriin. En osaa laittaa näitä suuruusjärjestykseen, mutta varmasti kaikki ovat isoja.

Markkinoinnin grand old professor Philip Kotler kirjoittaa kumppaneineen (Hermawan Kartajaya ja Iwan Setiawan) kiinnostavasti yrityksistä ja kestävästä kehityksestä, jota pitävät tulevaisuuden trendinä liike-elämässä. Pelkästään maapallon rajalliset resurssit pakottavat yritykset keksimään kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja.

Toiminnan kehittäminen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti on siksikin hyödyllistä, että usein se merkitsee selviä kustannussäästöjä.

Ympäristönäkökulmien aito ottaminen huomioon nostaa myös yrityksen brändin tai brändien arvoa. Se saa työntekijät sitoutumaan tiiviimmin yritykseensä. Sillä on vaikutusta monien kuluttajien ostopäätöksiin.

Konsulttiyhtiö A.T. Kearneyn havaintojen mukaan ympäristöystävälliset yritykset ovat selviytyneet muita paremmin taloudellisesti vaikeina aikoina.

Economist Intelligence Unitin yli tuhatta eri puolilla maailmaa toimivaa johtajaa koskevan tutkimuksen mukaan ympäristökuormitusta vähentäneiden yritysten tulos on kasvanut ja osakkeen arvo noussut.

Jopa sellaiset yritykset kuin Wal-Mart ja DuPont ovat heränneet.

Tästä teemasta tarvitaan varmasti paljon lisää tutkimusta. Toivottavasti sitä tehdään ja toivottavasti se tulee vahvistamaan yllä mainittujen indikoimaa positiivista korrelaatiota.


Haluaisitko antaa äänesi tulevaisuuden lasten puolesta? Voit antaa pikkuisen äänen ryhtymällä jäseneksi Facebook -ryhmään Tulevaisuuden lasten puolesta. Jäsenyys ei sido mihinkään.


Lisää aiheesta:
Kotler, Kartajaya ja Setiawan: markkinointi 3.0, Talentum 2011

Kansa tarvitsee valveutuneen pääministerin

Sekä Keskustapuolueen että Kokoomuksen puheenjohtajat ovat sanoteet, että haluavat johtaa hallitusta kuin yritystä.

En syty ajatuksesta. Yritykset ovat olemassa voittojen tuottamiseksi omistajilleen. Liiketoimintamallit hiotaan sellaisiksi, että näitä syntyy.

Yrityksen johtaminen pääministeriyden ideaalina synnyttää sellaisen mielikuvan, että tavoitellaan vain budjettitasapainoa. Tuo on managerin hommaa, ei leaderin. Toivoisin pääministeriksi henkilöä, jolla on näkemyksiä oman maan ja koko maailman parhaasta. Hänen pitäisi siis olla riittävän valveutunut tiedostaakseen kestävän kehityksen ratkaisevan merkityksen maailman tulevaisuuden kannalta. Tähän eivät tosin tunnu pystyvän suurtenkaan valtioiden päämiehet, eikä presidenttimmekään ole tässä erityisen kunnostautunut.

Minusta on turhauttavaa, jos kestäviä ratkaisuja ajatellaan ensi sijaisesti Suomelle tuottoisina bisneksinä eikä ilmastonmuutoksen pysäyttävinä välttämättömyyksinä. Ei se tietenkään haittaa, jos näistä on bisneshyötyjäkin. Ilmastomuutoksen estämiseksi olisi tehtävä kaikki mahdollinen eikä vain sopivan luontaisesti esiin nousevia hankkeita. Välttämätöntä päämäärää ei saisi alistaa välineellisiin tarkoituksiin.

Tämä on tietenkin idealismia, mutta tällaisessa asiassa kaikkien olisi syytä olla idealisteja. Ei hommasta muuten mitään tule.

 

Miksi tämä blogi?

Sairastin viime vuonna imusolmukesyövän ja pelastuin. Sain jatkoajan elämääni. Olen jo varttunut mies. Meillä on vaimoni kanssa lapsia, jotka ovat lentäneet pesästä, ja lastenlapsia.

Nyt tuntuu tärkeältä viettää aikaa lasten, lastenlasten ja ystävien kanssa sekä tehdä mielekkäitä asioita. Olen vielä työelämässä, joten se vie leijonanosan ajasta, joka minulla on käytettävissä mielekkäisiin asioihin. Muutaman vuoden kuluessa olen jättänyt työni ja toivottavasti olen yhä kohtuullisen terve.

Kannan murhetta maailman tilasta. Kun katson kauas, vääjäämättömin huoli on ilmastomuutos. Vaikka sen torjumiseksi on kaikenlaisia hankkeita, vakaa käsitykseni on, että tämä kaikki on aivan liian vähän. Soisin, että tulevaisuuden lapset saisivat syntyä maailmaan, joka ei ole peruuttamattomasti pilattu.

Me kansalaiset voimme piiloutua valtion selän taakse ja ajatella, että hoitakoon valtiojohto homman muiden valtioiden kanssa. Samoin valtiojohto voi kyyristyä kansalaisten varjoon ja keskittyä sellaiseen, millä saa ääniä. Ei tunnu ilmastomuutoksen torjuminen edistyvän.

Voimme myös ajatella, että on ratkaisevaa, mitä Kiina ja USA tekevät. Suomen tekemisillä ei ole mitään merkitystä kokonaisuudessa. Noin voi kätevästi haudata asian mielestään. Minusta asian voi myös mieltää siten, että mitä yksityinen suomalainen, kiinalainen ja amerikkalainen voi tehdä asian hyväksi. Mitä ne valtiot ovat? Ihmisiä täällä maapallolla asuu.

En aio kieltäytyä lentämisestä, vaikka tiedän sen olevan ympäristölle vahingoksi. Olemme tosin olleet vaimoni kanssa ilman autoa 20 vuotta, mutta se ei merkitse paljoakaan. Ei ole epidemiaa näkynyt. Nyt meillä on yhteiskäyttöauto poikani perheen kanssa. Poikaani autottomuuskautemme on kannustanut, mikä oli mukava kuulla.

Minulla on kauppatieteellinen tutkinto ja tiedän, että me ihmiset kärsimme siitä, että koemme asioittemme olevan huonommin kuin naapureillamme. Ihminen voi olla kohtuullisen onnellinen alemmallakin elintasolla, jos se koskee muitakin. Yksityisautoilu ja lentäminen ovat pahimpien saastuttajien joukossa. En usko, että voisi syntyä vapaaehtoista epidemiaa noista luopumisessa.

Me voimme kuitenkin vaatia tarjolle ilmastolle ystävällisiä liikkumisen muotoja ja valita niitä. Miksi ei rakenneta paljon ja pian todella nopeita junia korvaamaan lentokoneita? Miksi autot käyttävät yhä fossiilisia polttoaineita? Nämä ovat vain esimerkkejä.

Olen perustanut Facebook -ryhmän Tulevaisuuden lapsien puolesta. Jos olet Facebookissa, pääset ryhmään tästä. Ryhmään voi liittyä jäseneksi. Jäsenyys ei sido mihinkään. Se on vain merkki siitä, että olet samoilla linjoilla. Jäsenmaksuja ei ole.

Idea on siinä, että jos sivustoon saadaan esimerkiksi 100.000 jäsentä, syntyy kaikupohjaa esittää eri tahoille ympäristöystävällisiä ehdotuksia. Ovet aukeavat helpommin. Jos vastaanotto on nuiva, asiasta raportoidaan Facebookissa ja tässä blogissa. 100.000 jäsentä kuulee, miten kävi. Jos oikein hyvin käy, media tarttuu asiaan.

Miksi tällainen ryhmä? Poliittisten puolueiden on vaikea tehdä yhteistyötä tällaisessa, koska ne kilpailevat keskenään. Tämä ryhmä on politiikan ulkopuolella. Siksi kaikkien puolueiden kannattajat voivat tukea sitä. Se voi toki yrittäää vaikuttaa poliittisiin päättäjiin. Samoin kaikkien uskonnollisten suuntausten edustajat, ateistit ja agnostikot ovat tervetulleita jäseniksi.

Tämä blogi toimii mainitun Facebook -ryhmän tukena ja artikkelialustana.

Lämpimästi tervetuloa ryhmän jäseneksi Facebookiin.

Ystävällisin terveisin

Heikki Honkala
044-7756 318
heikki.honkala@icloud.com